Tuhat tapaa nähdä maailma

Vauvani oli pieni, kun sairastuin. Hän oli vielä pieni, kun istuin auton takapenkillä itkien vuolaasti ja mies katsoi minuun peruutuspeilin kautta, katseessaan neuvottomuutta ja myötätuntoa. Inhosin sitä tosiasiaa, miten hän oli vielä pieni ja juuri silloin minulta meni terveys, kun kaikki muu oli siinä. Ja häneltä meni terve äiti.

Ajattelin usein, mitä hän menettää, kun en ollut kunnossa. Toisinaan mietin sitä edelleen, vaikka uskon, että suurempi menettäjä olin minä itse menettäessäni kyvyn rentoutua ja olla läsnä elämän ihmeellisissä hetkissä. Sellaisen asian menettäminen tulee aina tuntumaan pieninä haavoina sydämessä, mutta selviytyessäni niistä sain parsittua umpeen niin monta muuta vanhaa haavaa, että olen eheämpi kuin koskaan. Ja ilman sitä en koskaan olisi voinut tulla niin eheäksi äidiksi.

Olisi ihanaa sanoa, että kaikki on taaksejäänyttä elämää, mutta myrskyn jälkimainingeissa aaltoilee pitkään ja kaikki jää taakse pikkuhiljaa. Silti rakastan tänään elämää enemmän kuin koskaan. Ja tulevaisuus näyttää tosi selkeältä. Selkeämmältä kuin koskaan.

Koen tosi eri tavalla maailman tänään ja olen ajatellut sitä, miten erilailla me ihmiset koemme ja näemme yhden saman maailman, jossa elämme. Se on kiehtovaa ja pelottavaa. Me peilataan maailmaa ja ihmiskuvaa omien kipupisteiden ja kokemusten ja itsetunnon ja opetusten ja oivallusten läpi ja siirretään pala siitä jälkeläisillemme. Minun maailmani on muuttunut aika paljon viime vuosina.

Minä rakastan tänään elämää enemmän kuin koskaan ja toivon yli kaiken, että lapseni tulee rakastamaan elämää. Minä toivon, että hän voi nähdä sen uteliaasti ja avoimesti täynnä mahdollisuuksia. Että hänen lasinsa on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. Ja minä toivon, että hän rakastuu ihmisiin ja näkee kuoren läpi sen hyvän, mitä heissä on. Ja että hän haluaa nähdä. Että hän näkee sydämellään. Ja että hän ihastuu inhimillisyyteen ja epätäydellisyyteen ja erilaisuuteen. Ja että hän vaalii ympärilleen hyvää ja kaunista, koska sitä todella on. Toivon, ettei hän tavoittele täydellisyyttä ja että hän oppii erottamaan mikä on oikeasti merkityksellistä. Minä toivon, että hän on ihan vähän sinisilmäinen ja että hän luottaa ja uskoo hyvään. Ja kun huonoa tulee, ei sekään tee häntä katkeraksi. Että hän oppii pyytämään ja antamaan anteeksi.

Toivon lapseni, että näet kuinka sadekuurot ja pilvet ja auringonsäteet saavat puhkeamaan kukkaan ja toivon, että rakastat elämää ja opit rakastamaan itseäsi. Toivon, että sinun maailmasi on sellainen kuin minun maailmani on tänään, eikä sellainen kuin se oli eilen.

Toivon, että maailma on sinulle hyvä.

Ja sellaisille, jotka ovat tai tulevat olemaan myrskyssä tai jälkimainingeissa haluan sanoa, että horisontissa siintää tyyni ja selkeä aava. Ja myrskyn kohdattuasi, maailmasi muuttuu. Ja niin muuttuu jälkeläistesikin maailma.